"Minä olen joku, mutta sinä et ole kukaan"

En suhteemme aikana ajatellut koskaan, että suhde vaikuttaisi itsetuntooni ainakaan negatiivisessa mielessä. J kehui hyväksi tytöksi kun tein jotain herttaista ja jotain oikein, hän ylisti minua maailman parhaaksi suihinottajaksi usein ja vilpittömän oloisesti, ja hän nosti peukkua niille kerroille kun olin tälläytynyt tapaamistamme varten milloin mitenkin. Hän antoi minulle tavatessamme kohtalaisen usein positiivista palautetta eikä hänen tyyliinsä kuulunut huutaminen, räyhääminen tai piilovittuilu.

Maksullinen seksi sotii arvojani vastaan enkä ole koskaan harrastanut seksiä rahasta. J etsi ilmoituksessaan narttua, mutta huorasta tuli meidän suhteessamme synonyymi nartulle. Suhteemme alussa J pani minut kirjoittamaan lauseen paperille kymmeniä kertoja: Herrani, olen huorasi, sillä haluan tulla halatuksi. Se oli sekä rangaistus että lempeä keino opettaa minua ”uuteen kutsumanimeeni”. Ne liuskat revimme myöhemmin kahteen osaan, joista toisen jätimme metroon ja toisen erotiikkaliikkeen katselukoppiin.

Opin, että J:n mielestä kaikki naiset ovat pohjimmiltaan huoria: kenen tahansa kuoren alta löytyy alistettava huora. Tuntuu aika ikävältä, että se on J:n käsitys myös omasta avovaimostaan, avovaimon tietämättä. Isi ja huora tai narttu eivät koskaan asettuneet suuhuni kovin luontevasti ja mieli soti niiden käyttöä vastaan. Opettelin käyttämään niitä ilmaisuja, mitä osittain kadun. En jatkossa anna miesten kutsua minua niin alistavasti tai toisaalta puhutella miestä jollain sellaisella tavalla, mikä ei minusta tunnu hyvältä. Ne käsitteet ovat halventavia ja pidemmän päälle ne vaikuttavat käsitykseen itsestä.

J:stä löytyy joitain osumia kun hänen nimensä kirjoittaa googleen (kenestäpä ei?). Joissain piireissä hänen nimensä on tunnettu. Minulle nimi ei sanonut tutustuessamme mitään kuten ei ikäisilleni ystävillenikään. Kaipa hänestä voi sanoa, että hän on nykyisin pikkupomo, joka omalla alallaan voi olla nimenä tuttu, mutta jonka nimi ei alan ulkopuolisille soita kelloja.

Suhteessamme opin pitämään häntä ”jonakuna”, mitä J myös tuki. Suhteemme aikana kävin hänen työpaikoillaan ja kyllähän se hienolta, kutkuttavan jännittävältä tuntui; asetella bleiseriä niskaan ja korkkareita jalkoihin, nähdä julkisuudesta tuttuja ihmisiä ja harrastaa seksiä paikoissa, joihin kenellä tahansa ei ollut mitään asiaa. Aloin seurata J:n alaa mediassa ja J:stä alkoi tulla silmissäni ”joku” myös meidän suhteemme ulkopuolella. Aloin olla imarreltu, että joku sellaisessa asemassa oleva oli minun kanssani, harrasti seksiä minun kanssani, piti minusta ja oli kontaktissa minuun. 

Yhtenä humalaisena iltana J sanoitti sen osuvasti: hänestä hän oli ”joku” kun taas minä ”en ollut kukaan”. Ja että hän tarvitsi mielestään rinnalleen ihmisen, joka ei ole hullu kuten hän on. Ehkä siksi minun ei pitäisikään olla yllättynyt, että J valitsi naisystäväkseen tämän naisen – naisella on rahkeita olla J:n silmissä urallaan jonain päivänä ”joku” (ellei J ole torpannut naisen urakehitystä laittamalla hänet kotiäidiksi vuosikausiksi).

Huorittelusta on ollut helppoa päästä yli, sillä sana kalskahti aina ikävästi korvaani: huora on maksullinen, mutta minä en harrasta seksiä rahasta. Muuten ajatusmaailman muuttaminen on ollut hitaampaa. Suhteemme aikana ja eron jälkeen olen purkanut suhdettani J:hin terapiassa, jossa ollaan tarkasteltu niitä ajatusrakenteita, joita suhteemme aikana loin kuten nyt vaikka tätä epätasa-arvoisuutta ihmisinä. Pidin pitkään itsestään selvyytenä sitä, että kaikki tuntevat J:n nimen ja että hän on jotain suurta. 

Viimein syksyllä putkautin J:n oikean nimen terapiassa eikä hänen ikäluokkaansa oleva terapeuttini tunnistanut nimeä. Ei tunnistanut silloinkaan kun kerroin, mistä hän voisi olla tuttu terapeutilleni. Se oli minulle iso juttu ja kevensi oloa. Se sai jotenkin asettamaan asioita paremmin todellisiin mittoihinsa: J on ”joku” vain itsellensä. Ei edes korkeammin kouluttautunut kuin minä: maistereitahan tässä molemmat nykyisin ollaan. Eron jälkeen ymmärrän kyllä J:tä paremmin. Häntä varmasti huvitti loppusuoralla oleva sosiaalipsykologian opiskelija, joka ei tunnistanut kaikista merkeistä huolimatta edessään olevaa narsistia...